Korona omasta näkökulmastani Tämä teksti on pohdintaani koronasta, sen eri vaiheista ja niistä huolista, joita matkan aikana allekirjoittaneelle on herännyt. Kirjoitan tämän siksi, koska koen, että olemme menneet tietyn rajan yli toimissa ja keskustelussa, jota käydään eri tasoilla. Asia on iso ja monimutkainen, joten sitä on mahdoton puristaa sosiaalisen median vaatimusten mukaiseen kokoon ja siksi muodoksi päätyi tämä nykyinen formaatti. Koen, että on tärkeää jakaa maltillisia näkökantoja vallitsevaa tilannetta koskien puolin ja toisin. Teksti tulee olemaan täysin mielipidekirjoitus eli yhden valveutuneen kansalaisen havaintoja ja mietteitä koostettuna yhteen mahdollisimman saumattomasti argumentoituna. Asioiden analysointi ja niistä kirjoittaminen ovat omia vahvuuksia, joten tämä olkoon oma vaatimaton panokseni tähän aiheeseen. Kaksi vuotta sitten Jotta koko pandemiaa voisi ylipäätään käsittää, on hyvä kelata ajassa reilut kaksi vuotta taaksepäin ja miettiä mistä kaikki lähti alun perin raiteille, missä kohtaa mahdollisesti tiputtiin näiltä raiteilta ja ketkä jäi millekin pysäkille josta nyt huudellaan. “New virus found in Wuhan!, Total lockdown in China” -otsikot olivat ensimmäisiä aiheesta joihin törmäsin reilu kaksi vuotta sitten. Uteliaisuuteni heräsi jo silloin ja aloin seuraamaan tilannetta eri kanavista mitä löysin. Törmäsin pelottaviin kuviin ja videoihin, joissa käsivaralla kerrostalon ikkunasta kuvattiin valkoisiin pukuihin käärittyjä viranomaisia kärräämässä paareja, joiden päällä hytkyi jokin hahmo. Selvästi jotain oli menossa, mutta tiedot olivat hataria, osin CCP:n (Kiinan kommunistisen puolueen) virallisten “tiedotusten” ja osin sosiaalisen median tavasta sekoittaa oikeaa tietoa keksityn kanssa. Mielenkiintoni oli jo herännyt, joten en pystynyt jättämään aihetta siihen. Tiedustelin tuttavilta, olivatko he kuulleet mitä Kiinassa on menossa ja lähes kaikki pudistivat päitään ihmeissään ja osin huvittuneenakin. Samaa suhtautumista oli havaittavissa Suomen päättäjissä. Muutamat opposition edustajat kyselivät hallitukselta mahdollisista suunnitelmista ja toimista siltä varalta, jos ja kun tämä tauti Suomeen rantaituisi. Vastauksena lähinnä saatiin vastauksia, joissa vähäteltiin jo itse skenaariota ja vakuutettiin, että kyllä täällä on tilanne hallussa, jos se niikseen tulee. 2020 alkuvuodesta tilanne alkoi valjeta kaikille. Tartuntoja kuvaavat kartat täyttyivät punaisista pisteistä, joiden läpimitta vain kasvoi korreloiden määrän kasvua. Näitä punaisia pisteitä löytyi aina vain lähempänä Suomea, kunnes ensimmäinen tapaus osui tännekin. Tässä kohtaa oli jo vaikea löytää niitä, jotka eivät olisi olleet tietoisia viruksesta. Ihmiset olivat peloissaan ja syystäkin. Kyseessähän oli hämärä virus, josta tiedettiin hyvin vähän ja sekin, joka tiedettiin, oli parhaimmillaankin epävarmaa. Kansa janosi tietoa ja tähän vastauksena päätettiin järjestää tiedotustilaisuuksia. Näissä meille alettiin esitellä näytelmän päähenkilöitä. Vastuuministerit ja heidän tiedottajansa, terveydenhuollon hallinnosta vastaavat, THL, STM, jne. Näissä usein reilusti myöhässä alkaneissa tilaisuuksissa tuotiin esille tietoa mitä oli milloinkin saatavilla och samma på svenska. Alkoi piirtyä huolestuttava kuva siitä, että Suomi ei ollutkaan niin valmistautunut kuten olisi kuvitellut tai annettu ymmärtää. Oli epäselvää maskeista, niiden tehoista ja riittävyydestäkin. Oli epäselvää, miten suhtaudutaan matkustukseen, sen rajoittamiseen ja kuka vastaa mistäkin osa-alueesta. Syntyi maski kohu, jonka syypäitä etsittiin ja vastuuta palloteltiin ministeriltä toisen tahon niskoille, kunnes löydettiin joku kenet tuupata bussin alle. Tiedotustilaisuudet alkoivat olemaan arkipäivää ja ilmassa oli suuri epävarmuus mitä oikeastaan oli menossa. Se oli ymmärrettävää ja inhimillistä, koska varttia vaille olevat pandemiat eivät ole niin arkipäivää täällä mitä muualla maailmassa, joissa maskit kuuluvat arkipäivään jo ilman koronaakin. Silti tietty vähättelevä mentaliteetti loisti osassa päättäjien lausuntoja. “Pestään vain käsiä ja se riittää, kyllä me tästä selvitään” -heitot osoittivat tiettyä aliarviointia tuntematonta uhkaa kohtaan. Toisaalta oli ilmassa myös hyvin huolestuneita kantojakin, jotka alkoivat luomaan pohjaa sille sekavalle tiedolle, jota tulevaisuudessa tulisi olemaan. Ihmiset kuitenkin jakoivat saman huolen 2020 alkupuoliskolla, ainakin teoriatasolla. Puhuttiin miten nyt täytyy ajatella lähimmäisiä ja välttää turhaa liikkumista tai kontakteja, mutta toisaalta oltiin valmiita myös hakemaan vessapaperia kaupasta muita etuillen. Toimet alkoivat kovenemaan sitä mukaa mitä tietoa tuli. Uudenmaan sulku jälkikäteen ajateltuna oli yksi merkkipaalu tästä. Se koeponnisti lainsäädännön valmiutta vastata haasteisiin, kansalaisten hallitsemista ja tottelevaisuutta sekä myös vastuun ja tiedottamisen toimivuutta paineen alla. Osa piti sitä oikeutettuna, osa hätiköitynä, mutta se oli omiaan luomaan pohjaa sille, että se arki minkä aiemmin tunsimme, oli nyt muuttunut totaalisesti. Tässä kohtaa kaikkialla oli maskeja. Ihmisten kasvoilla, leuassa, kaulassa ja ennen kaikkea maassa. Ne loivat myös ensimmäisen sinisen talven, jonka olen kokenut. Kättely oli kiellettyä ja tilalle tuli kyynärpää tervehdys, odotustiloissa tuoleja poistettu, lattioihin viivoja tarroilla merkitty ja monen rutiineihin kuului myös tarkistaa päivittäiset tartunta luvut. Ihmiset siis opettelivat parhaansa mukaan tämän uuden arjen pelisääntöjä, allekirjoittanut myös. Valitettavasti nämä säännöt muuttuivat lähes päivittäin. Toiset noudattivat niitä säntillisesti, toiset taas oikein koittivat luistaa niistä. Kansa kuitenkin janosi edelleen todellista tietoa missä mentiin, mitä piti tehdä, ketkä olivat vaarassa, miten toimia oikein. Kun tätä tietoa ei ollut saatavilla tai se oli todella sekavaa, monet päätyivät itse selvittämään asioita. Oli tilastoja, osin todellisia ja ei niin todellisia, tutkimuksia ja niiden johtopäätöksiä. Virus oli kaikkialla uusi, joten se tarjosi tilaisuuden monille levittää täysin keksittyjä väitteitä, jotka kehittivät tunteita mitä sosiaalisessa mediassa korreloi huomion kanssa. Toisaalta virallista ja vahvistettua tietoa oli myös saatavilla niille, jotka sitä osasivat sitä etsiä ja omasivat taidon lähdekritiikkiin. Tilanne alkoi viemään ihmisiä eri poluille suhtautumisessa pandemiaan. Osa uskoi kaiken, osa taas sen mitä valtio kertoi ja jotkut eivät uskoneet mitään. Alettiin siis hakeutumaan janan eri ääripäihin tai niiden välille. Tiedon varttuessa riskiryhmät alkoivat profiloitumaan tarkemmin ja sen kautta myös ne tavat, joilla heitä suojeltiin. Nopeasti kasaan kyhätyn Koronavilkun oli myös määrä auttaa tilanteen hallinnassa ja sen suuret latausmäärät myös kertoivat suomalaisten olevan valmiita tekemään toimia altistumisensa seuraamiseen. Suuremman testauksen ja jäljityksen kautta hahmotettiin myös missä ja miten virus levisi nopeimmin. Baarit toistuivat usein paikkana ja nuoret viruksen levittäjinä, jolloin luonnollinen johtopäätös oli kohdistaa toimia tähän. Väistämättä se johti rajoituksiin, jotka synnyttivät vastustusta tässä ryhmässä. Ilmassa alkoi tuntua tietty vastustuksen ilmapiiri. Tietyssä kohtaa aikajanaa riskiryhmäläiset alkoivat saamaan rokotteita samalla kun muu kansa noudatti ohjeistuksia, suurimmaksi osaksi. Hiljalleen rokotteita sai muutkin ikäluokat vanhemmasta nuorempaan. Ilmassa alkoi olla fiilis, että tilanne voisi ratketa hyvin nopeasti. Aiemmin ratkaisuksi mielletyt maskit väistyivät rokotteiden tieltä, joista oli jo pitkään povattu lopullista ratkaisua tilanteeseen. Ihmiset muuttuivat huolettomiksi, koska nyt oli uusi asia, jonka varaan laittaa uskonsa. Osa pohti miten rokote saatiin näin nopeasti ja niin suurissa määrin. Oliko rokote nyt aivan turvallinen, kun normaalisti kehittämiseen menee viisikin vuotta ja nyt kyseessä vielä aika tuntematon tauti. Suurin osa kuitenkin näki rokotteet oveksi, josta pääsisi taas takaisin aiempaa, vapaaseen arkeen. Rokote alkoi ottaa aina vain suurempaa roolia keskusteluilmapiirissä varsinaisen viruksen kustannuksella. Päivittäisten tartuntojen rinnalle tuli rokotekattavuutta kuvaavat prosentit. Alkoi puheet myös toisesta rokotesarjasta ja tässä kohtaa kriittisesti asiaan suhtautuneiden määrä alkoi kasvamaan. Asiantuntijoiden arvioima tarvittava rokotuskattavuus nousi 70 %:sta 80 %:iin ja siitäkin ylöspäin. Uusia variantteja löytyi ja ne ottivat valtaviruksen roolia samalla kun mediassa uutisoitiin vielä, miten toinen piikki avaisi ovet paratiisiin, jolla siis viitattiin aikaan ennen pandemiaa. Hetken päästä tästä ulkomailta alkoi kantautua puhetta miten kolmas piikki tulisi tarpeeseen lähitulevaisuudessa ja miten rokotteet olivatkin tarkoitettu vakavan muodon torjumiseen, ei varsinaisesti leviämisen estämiseen. Testausta vähennettiin ja romukoppaan heitettiin aiemmat strategiat, joiden tilan otti rokotteet. Media heijasti tätä muutosta, mutta jälleen kriittisten puheenvuorojen määrä sosiaalisessa mediassa kasvoi. Rokotekattavuus hidastui, jolloin alettiin puhua “kannusteista” ottaa rokotteet. Vastaavasti näiden porkkanoiden lisäksi kepin roolin otti rokotepassi ja sen kautta tulleet rajoitukset. Ihmisten periaatteita ja päätöksiä alettiin testata tosissaan. Tässä ajassa tapahtui siis todella paljon ja aikajana täyttyisi suhteettomasti, jos sitä listaisi tarkemmin, joten jätän sen historioitsijoille. Oleellista on kuitenkin retrospektiivisesti hahmottaa se matka tähän hetkeen. Se luo pohjaa ja käsitystä ymmärtää miksi päättäjät toimivat miten ne toimivat, miksi media uutisoi miten se uutisoi ja miksi massat eli me ihmiset lopulta käyttäydymme näin kuten ympärillämme olemme voineet huomata. Päättäjät Kuka ohjaa tätä nykyistä konetta? Mitä kaikkea se verho matkustamon ja ohjaamon välillä ylipäätään erottaa? Mitä pidemmälle tätä tilannetta elää ja siten laajemmalla perspektiivillä katsoo, sitä monimutkaisemmalta meno ohjaamossa näyttäytyy. Selvää on se, että lentoemännät tekevät parhaansa siinä, että tämä sekasorto ei paljastuisi matkustamon väelle. Onko tilanne kenenkään hallinnassa, vaikka ohjaamosta kuuluisikin hienoja termejä kuten hybridi strategia, hätäjarru, tienviitat ja perälaudat? Millä työkalupakilla pääsisimme maaliin ja keitä joudumme suitsimaan tämän matkan aikana? Hallitus, sen ministerit ja sille tulitukea antavat ministeriöt ja asiantuntijat ovat myös enemmän tai vähemmän poliittisia tahoja tässä kohtaa. Vastuu on pirstaloitu pieniin osiin, joiden sirpaleista vastaa eri vastuuministerit ja niiden avustajat. Näkyvimmät ministerit ovat luonnollisesti poliitikkoja, hyvässä ja pahasti ja usein myös puolueidensa keulakuvia. Tämä luo suuren määrän painetta ensinnäkin hallita tilannetta, saada tuorein tieto päätösten taustaksi, josta toivottavasti tehdä fiksuja valintoja, mutta myös pitää puolueensa imagoa yllä sekä ajatella omaa kannatusta. Ministerit eivät voi kävellä toistensa yli, mutta vastuuta voidaan tarvittaessa pallotella usean käden kautta ja leikistä tippuu se, jolla pallo on käsissä musiikin loppuessa. Esimerkiksi pääministerimme on näyttänyt vankkaa esimerkkiä kaikesta tästä, milloin tulee olla tiukka ja milloin ottaa elämästä kaikki irti, milloin ottaa kunnia onnistumisesta ja milloin antaa muiden kertoa ne huonot uutiset. Usein edellä mainittu huonojen uutisten kertomisen taakka kaatuu alemman tason ministerille tai asiantuntijalle. Nämä henkilöt mediassa myös vaihtuvat tasaisin väliajoin. Kun joku näistä saa liikaa “lämpöä” osakseen, laitetaan hänet hetkeksi sivuun jäähtymään ja tilalle uusi. Katsojat vastaavasti huomaavatkin, että “tätä tyyppiö ei olekaan näkynyt hetkeen” ja katsovat asioita tietyllä tapaa virkein silmin. Tutkijat ovat myös politisoituneet tahtomattaan median kysellessä heidän mielipiteitään päätöksiin, jotka eivät kuuluisi ylipäätään tutkijoille. Tämä luo hankalan tilanteen tavallisen kansalaisen hahmottaa kuka oikeasti vastaa mistäkin alueesta ja miksi kannanotot ovat niin ristiriidassa lähes jatkuvasti. Asiantuntijat usein kehottavat aikuisia ihmisiä ottamaan rokotteen ja sille on kyllä ihan tieteellisiä perusteluja. Selvä seinä tulee vastaan, kun lapsien rokottamisesta puhutaan. Asiantuntijoista alkaa näkymään tietty pelko ja sanojen takertelu, koska 5–11-vuotiaiden kohdalla kyse on henkilöistä, jotka eivät voi tietoisesti tehdä päätöstä rokottamisesta. Kerrotaan avoimesti, että rokotteilla onkin haittavaikutuksia, jotka menevät hyötyjen ohi, mutta ilmeisesti vain lapsilla? Mahdolliset haitat kun ovatkin siinä kohtaa asiantuntijoiden omatunnolla, jota ymmärrettävästä syystä monet yrittävät välttää. Monille on myös muistissa sikainfluenssarokotteet aiheuttama narkolepsia jupakka, jota osa nykyisistäkin asiantuntijoista joutui aikoinaan pyytämään anteeksi. Tilanne myös ajaa asiantuntijoita keskenään ristiriitaan riippuen mitä tuloksilta halutaan tai minkä viraston alla toimitaan. Pahimmassa tapauksessa jo mietitään potkuja, jos jonkun kannat eivät miellytä. Riippumattomat tutkijat näyttelevät edelleen tärkeää osaa, joilta ei historiasta löydy isojen lääkefirmojen kytköksiä. Terveydenhuollossa työskentelevät tärkeät rivisotilaat muodostavat myös ryhmän, jolle on vaikea keksiä syitä miksi he kertoisivat toista agendaa mitä se todellisuus siellä oikeasti on. Tästä syystä kuuntelen todella tarkkaan viestiä sieltä suunnasta niin somessa kuin mediassa ylipäätään. Tässäkin on tietenkin omat ristiriitansa ja se mitä kannanottoja media päättää sieltä ottaa tai jättää ottamatta. Media ja tilastot Koko tämän ajan media on ollut tiedonlähde isolle osalle kansaa. Sitä kautta on kerrottu päivän numerot tartunnoista, kuolleista, tehohoidossa olevista, uusista rajoituksista, tiedotustilaisuuksista ja niin edelleen. Median tehtävä on teoriassa palvella koko kansaa, jolloin lukija lukee keskiverto ihmiselle suunnattua sisältöä. Lukija voi itse siis kuulua riskiryhmään ikänsä tai sairauksien puolesta tai voi olla huippukunnossa oleva nuori. Tästä syystä tilastot eivät voi olla räätälöityä jokaiselle vaan ne perustuvat keskiarvoihin, joita jokainen peilaa omalla kohdallaan. Riskiryhmäläinen siis näkee tämän toisella tapaa mitä nuori ja terve rokottamaton, jolloin syntyy näkemyseroja. Kumpikin näkemys on itsekäs omalla tavallaan. Tilastot ovat hankala alue monellakin tapaa. Asioita voidaan tilastoida eri tavoilla. Numeroita voidaan esittää absoluuttisina tai muutoksina aikaisempaan, jonka aikaväli taas voi olla lyhyt tai pitkä. Tästä syystä eri tahot voivat käyttää eri tapoja esittämään samoja asioita, mutta omaa tarkoitusperää ajatellen. Voidaan kertoa miten monta uutta henkilöä tehohoitoon on päätynyt verrattuna eiliseen, mutta suurempi luku voidaan tietyssä tilanteessa saada, jos verrataan muutosta viikon takaiseen. Tilastosta saa vielä vaikeamman tavan kansalaisen ymmärtää, jos muutos esitetäänkin prosentteina ilman, että kerrotaan alkuperäisiä lukuja. Suuremmat luvut triggeröivät mielessämme myös enemmän huolta. Kohteiden niputtaminen yhteen ja siitä keskiarvon antaminen myös on omiaan ajamaan sitä narratiivia, että meistä jokainen olisi “riskiryhmässä” vaikka tarkemmin joukkoa katsomalla voisi nähdä miten tietty osa siitä on vastuussa suurimmasta osasta tartunnoista, kuolemista tai vakavista taudinmuodoista. Mediassa tilastot ovat läsnä jo otsikkotasolla. “33 kertainen riski tehohoitoon, jos olet rokottamaton, 70 % sairaalassa olevista on rokottamattomia, alle 40-vuotiaiden osuus sairaalahoidosta noussut 20 %.” Kuulostaa melko pelottavalta, pakko myöntää, mutta puretaan niitä osiin. Ei riskiryhmään kuuluvan nuoren ja terveen mahdollisuus joutua tehohoitoon voi olla tässä esimerkiksi vaikka 0,2 rokotettuna, mutta rokottamattomana otsikon mukaan tähän tulisi kerroin 33 päälle (0,2 * 33 = 6,6). Otsikko kuulostaa vakavalta, mutta käytännössä riski pysyy edelleen suhteellisen matalana. 70 % rokottamattomista voi tarkoittaa määritelmistä riippuen henkilöä, jolla ei ole yhtään rokotetta, yksi tai saanut toisen, mutta siitä on liian vähän aikaa. 20 % muutos tietyn ikäisistä ei kerro myöskään kovinkaan paljon, jos jutussa ei ilmoiteta alkuperäistä lukumäärää, joka on noussut kyseisen 20 % aiemmasta. Yllä mainitut asiat eivät ole siis välttämättä väärää tietoa, ne vain ovat esitetty tietyllä tapaa ajamaan tiettyä narratiivia. Näistä muodostuu myös tietyt hokemat ihmisten välillä arjessa, koska korona puheenaiheena on hallinnut keskustelua jo pitkään. Valitettavasti harva avaa juttuja, vielä harvempi perehtyy dataan tai suhteuttaa muuhun dataan. Tietoa ei siis ole varsinaisesti pohdittu itse vaan se otetaan suodattamattomana käyttöön keskusteluihin ja tässä on omat ongelmansa. On tietenkin tärkeää todeta, että esimerkiksi vaikka luku 0,1 kuulostaa pieneltä, mutta isossa väestössä paikallisesti ja nopeasti kehittyvänä se on suuri haaste. Jokaisen ei tarvitse olla tilastotieteilijä, mutta olisi silti hyvä ymmärtää mitä mikäkin numero jossain kuvaajassa tarkoittaa. Lukujen takana on oikeita ihmisiä ja mitä suuremmista määristä puhutaan, sitä enemmän ilmenee vakavia muotoja ja kuolemia jopa nuorilla ja terveillä. Huonolla tuurilla joku aina saa vakavan muodon ja se on henkilökohtainen tragedia. On sanomattakin selvää, että tätä pitäisi välttää ja ehkäistä, mutta myös ymmärtää mitkä toimet ovat järkevästi suhteutettuja sen tavoitteluun. Ketkä ovat suhteutettuna vaarassa nyt, mikä ryhmä tulevaisuudessa ja mikä ei. Valitettavasti joka taudissa on uhrinsa, suuressa tai pienessä määrin. Johtopäätösten vetäminen on myös haastavaa. Miten voi olla varma mikä on kausaliteetti ja milloin asiat vain korreloivat keskenään? Klassinen esimerkki jäätelön myynnin noususta suhteessa hukkumisiin kesällä auttaa hahmottamaan tätä perimmäistä ongelmaa. On selvää, että jäätelön myynnin kasvu ei johda ihmisiä hukkumaan enemmän, vaikka se tuntuukin korreloivan numeroiden pohjalta. Syynä molempiin on kesän lämpö, joka mahdollistaa uimisen ja jäätelöä on mukavaa kuumalla ilmalla syödä. Mitä monimutkaisemmista asioista puhutaan, sitä helpompi on vetää johtopäätöksiä, joita harva kyseenalaistaa. Mitä jos haluaakin vääntää jäätelöt huonoksi asiaksi esimerkin tilanteessa? Eikö silloin olisi kätevää perustella jäätelön syönnin johtavan turhiin hukkumisiin ja kuolemiin? Koronan kohdalla monesti tuntuu, että rokottamattomat ovat se tarinan jäätelö, jolla koitetaan perustella monia haittoja, vaikka kyseessä ei olisikaan oikea syy ja seuraussuhde. Mainostuloilla pyörivät mediat myös pyrkivät ottamaan kaiken irti tilanteesta. Päivän luvuilla herkutellaan ja kerrotaan kertomuksia satunnaisista ihmisistä, jotka ovat joutuneet sairaalaan ja ovat nyt katumuksen vallassa rokottomuudestaan hengityskoneista käsin. Juttujen alkuperiä on aina lähes mahdoton selvittää ja usein jutut ovatkin lehden maksumuurin takana tuoden rahaa lehdelle. Tietynlaiset kielikuvat myös toistuvat missä rokottamattomat pitävät yhteiskuntaa panttivankeina tai miten jotain pitäisi taas suitsia. On vaikea hahmottaa mitä ne käytännössä ylipäätään tarkoittaa. Valtion rahoittama Yle tarjoaa taas hyvin yksipuolista kantaa asioihin, jota ikääntyneet kansalaiset kuluttavat ja siten jäävät muun tiedon ulkopuolelle. Yksipuolinen tieto on omiaan luomaan jyrkkiä kantoja niistä, jotka toimivat sitä kantaa vastaan. Korona on myös ensimmäinen suuri pandemia, joka on läsnä sosiaalisessa mediassa. On ollut pelottavaa nähdä miten sosiaalisen median eri alustat ovat ottaneet roolin faktantarkistuksesta ja sitä kautta ohjanneet yleisen keskustelun säännöt. Yksityisillä yrityksillä on valta määrittää omat sääntönsä, joita ei sovi sekoittaa sananvapauden kanssa. Ongelmaksi se muuttuu silloin kun asiantuntijoiden puhe ja kannat, jopa mRNA:sta tietävien, tulkitaan disinformaatioksi. Tästä syystä en ole halunnut seurata sitä keskustelua sosiaalisessa mediassa, koska se on eri kaikukammioiden värinää missä faktalle on harvoin tilaa. Objektiivisuus Objektiivisuus on vaikea aihe, koska on hyvin vaikea päätyä täysin objektiivisiin päätelmiin. Tästä syystä näenkin sen enemmän tavoiteltuna päämääränä vaikkei se aina voisi täysin toteutua. Pandemian aikana valitettavasti objektiivisuus on kokenut pahan inflaation. Yksi isoimmista asioista mikä allekirjoittanutta ihmetyttää on haitoista vaikeneminen. Luen paljon tieteellisiä artikkeleita ja tutkielmia monista eri aiheista. Avoimuus niissä on sanomattakin selvää, jos kyseessä on asiallinen ja vertaisarvioitu artikkeli. Kuitenkin pandemian aikana yleisissä puheenvuoroissa ei ole riskejä tiedostettu ääneen oikein minkään päätöksen, toimen tai rokotteen kohdalla. Vasta absoluuttinen pakko on johtanut tähän. Herääkin kysymys ymmärretäänkö uhkia edes ja jos ymmärretään niin mikä motiivi on jättää niitä jakamasta kansalaisten kanssa. Eikö meihin kansalaisiin luoteta? Haittavaikutuksia on kuitenkin listattu maailmalla ja Suomessakin tilastoinnista vastaa Fimea. Kirjoitushetkellä siellä on käsitelty 4000 vakavaa tapausta ja jonossa odottaa 20 000 käsittelemätöntä. Kuolemiltakaan ei olla valitettavasti vältytty. Tämäkin tieto monen muun tiedon kanssa on kaikille saatavilla, mutta siitä ei kerrota. Siksi vain harva osaa kyseenalaistaa miten moni koronan takia sairaalaan joutuneista onkin siellä rokotehaittojen eikä itse taudin takia. Jos rokotteet aiheuttavat ongelmia kuten sydänlihastulehduksia, veritulppia, merkittäviä muutoksia vaikka kuukautisten kohdalla niin miksei näitä voida sanoa ääneen ja selittää auki? Miksei mediassa asiantuntijoiden anneta kertoa kansankielellä suuntaa antavaa tietoa mRNA tekniikasta, miten se eroaa, vaikka perinteisistä rokotteista ja mitä siitä ei vielä tiedetä pitkällä aikajänteellä? Ongelmalliseksi tilanteen tekee varsinkin se kun asioita on tutkittu ja tilastoitu ulkomailla huomattavasti avoimemmin mitä täällä. Jostain syystä Suomessa kaikki toimii toisin ja tutkimukset pitää toisintaa uudestaan, mutta pienemmillä resursseilla ja otannoilla. Vaikka ongelmat olisivatkin tilastollisesti pieniä niin vastaavasti nuoremmilla rokottamattomilla itse koronan vakava muoto riskinä voi edelleen kaikesta huolimatta olla myös pieni. Jokaisen pitäisi saada tarpeeksi tietoa, jolla pohtia asioita. Pelkästään hyötyjen tuominen julki ei tavoittele objektiivisuutta päämääränään. Monesti todetaan, että tehohoito on kallista. Miksei ajatella ääneen, että jokaisen rokottaminen useaan kertaan voisi olla huomattavasti kalliimpaa. Vaikka se vähentäisi keskimäärin tiettyjen henkilöiden laskennallista riskiä joutua sairaalahoitoon niin miten monta täysin turhaa rokotusta annetaan, joilla jokaisella on myös hintalappu. Rahalla voisi palkata hoitohenkilökuntaa enemmän, kouluttaa tehohoidon osaamista ja siten lisätä tehohoitopaikkoja ja nostaa olemassa sote henkilökunnan palkkoja motivoimaan ihmisiä kouluttautumaan alalle paikkaamaan nykyistä pulaa. Tämä hyödyttäisi kaikkea nyt ja tulevaisuudessa. Rokote lähinnä vain jossain määrin koronan sen hetkistä varianttia vastaan, joita tulee tälläkin hetkellä jatkuvasti uusia. Vastuuministeri lupasi kasvattaa edellä mainittuja asioita terveydenhoidossa, mutta kahden vuoden uurastuksen jälkeen tyytyikin suitsimaan rokottamattomia tehohoidon riittämättömyydestä. Herääkin kysymys, että missä menee raja vaikeiden kysymysten välttelyn ja valehtelun välillä? Milloin vedetään monimutkaisista asioista liian helppoja ja vääriä johtopäätöksiä, joilla voidaan välttää omaa vastuuta? Me vastaan Ne On syytä vetää karkea yksinkertaistus maailmasta, jotta otsikon asetelma hahmottuu. Lääkeyhtiöt eivät oikeasti välitä terveydestä. Jos ne välittäisivät niin varmasti firmat kehottaisivat ihmisiä elämään terveellisesti, liikkumaan, syömään monipuolisesti. Näin ehkäistäisiin monia sairauksia tai ainakin parantamaan merkittävästi mahdollisuutta selviytyä niistä. Ne eivät myöskään siinä kohtaa patentoisi ratkaisuja, joilla nostaa lääkkeiden hintoja pilviin. Lääkeyhtiöt ovat myös tulosvastuussa osakkeenomistajilleen, jotka odottavat aina vain enemmän voittoa. Päättäjät eli poliitikot välittävät gallupeista kaiken yli, koska ne joko turvaavat tai uhkaavat poliittista uraa. Joskus tähän voi liittyä kansalaisten terveys, jos se takaa parempaa kannatusta gallupeissa. Kansa taas haluaa elää nykyajan hedonismin keskellä joka tarkoittaa päätöntä matkustusta, keikkoja ja viihteellä oloa. Ei vaadi suurempaa viisautta hahmottaa miten massarokotukset hyödyttää kaikkia osapuolia. Kansa muistaa hyvin rajut rajoitukset ennen rokotteita, päättäjät tietävät miten kova hintalappu rajoituksilla oli ja lääkefirmat taas haistavat hyvä paikan kasvattaa tulostaan. Rokotteet ovatkin hyvä yhteinen kompromissi, mutta jokaista näistä tahoista uhkaa ne, jotka eivät rokottaudu syystä tai toisesta. Mahdollisimman monen pitäisi rokottautua, koska se mahdollistaisi viimeisistäkin rajoitteista irti pääsemistä. Tähän narratiiviin ei edes vaikuta rokotteiden teho taudin ehkäisemisessä tai ilmiselvät ongelmat rokotepassissa. Niitä ei edes haluta ääneen sanoa, koska se mahdollisesti lisäisi ihmisiä, jotka eivät tule ottamaan rokotteita tai eivät tule ottamaan seuraavia rokote kierroksia. Ne tahot, jotka tästä uskaltavat puhua onkin helppo hiljentää disinformaationa tai äärimmäisissä tilanteissa salaliittoteorioina. Se, että realimaailma alkaa paikka paikoin sivuamaan aikaisemmin pyörineitä villejäkin teorioita passin ja pakkorokotusten kohdalla kertoo ehkä enemmän nykyisestä tilanteesta kuin siitä, että jokainen kriittisesti ajatteleva olisi jollain tapaa älyllisenä muita alempana. Tietenkin jälkimmäinen johtopäätös on se helpoin ajatella ja sanoa. Tietty taho siis kokee toimivansa oikein ja siten on moraalisesti korkeammalla tasolla mistä tuomita ne, jotka heidän mielestään toimivat väärin. Tämä asetelma toistuu historiassa ja tulee myös toistumaan jatkossakin, vain eri aiheissa. Ongelma tässä asetelmassa on objektiivisen näkökulman murentuminen, joka johtaa polarisoitumiseen ja tilanteeseen, jossa on kahden eri kerroksen väkeä, likaiset ja puhtaat tai paremmat ja huonommat. Vastustavan kohteen kohdalla usein pyritään epäinhimillistämään tätä kohdetta ja usein helpoin tapa on pelkistää se triviaalisti yksinkertaiseen muotoon. Koronarokotteesta kriittisesti ajatteleva muuttuukin rokotevastaiseksi, vaikka henkilö ei olisi muita rokotteita vastaan. Rokotevastainen onkin salaliittoihin uskova foliohattu, vaikka tämä henkilö ei niihin oikeasti uskoisi vaan perustaisi päätöksensä vertaisarvioituun dataan. Rokotteen ottamatta jättäminen tekee tästä ihmisestä supertartuttajan, joka pyörii baareissa ja aiheuttaa ihmisten tehohoitoon päätymisen, vaikka henkilö olisikin omissa oloissaan viihtyvä, perushygieniasta huolta pitävä absolutisti. Ei anneta tilaa ajatukselle, että rokottamaton olisikin ottanut enemmän selvää asioista kuin otsikkotasolla pandemiaa seurannut rokotettu joka passinsa turvin viettää railakasta yöelämää säännöllisesti. Keskustelu puolin ja toisin on myös hankalaa. Toinen on voinut lukea aiheesta paljonkin ja tuoreempaa tietoa kun taas toisen tiedot voivat olla jo parin kuukauden takaa. Tilannetta ei myöskään helpota päättäjien sekava tiedottaminen tai jatkuvasti muuttuvat rajoitukset jolloin kelkasta tippuu helposti. Nykyajan keskustelun tapaan kuitenkin keskustelusta toisen täytyy kävellä ulos voittajana, joten kaikki keinot ovat sallittuja vaimentamaan vastapuoli. Kun muuta ei keksitä niin heitetään pöytään rokotevastaisuus kortti ja koetaan, että sillä on voitettu väittelyksi päätynyt keskustelu. Ihmiset etsivät turvaa joukosta ja suurempi joukko tarkoittaa parempaa turvaa. Nykyään on helpompi ja myös toisaalta vaikeampi hahmottaa ryhmien kokoja. Sosiaalisessa mediassa huomio, keskustelu tai tykkäykset voivat luoda illuusion suuresta joukosta, vaikka sen taustalla olisikin pieni ja aktiivinen joukko. Joukkoon pääsee myös helposti sisään. Entiset rokottamattomat baarikärpäsetkin parin kuukauden takaa ovat saaneet “syntinsä” anteeksi rokottautumalla ja nyt omaavat roolin, josta suitsia muita huonompia. Toisaalta tiedämme joka päivä, miten monta rokotettua on, mutta toisaalta emme tiedä sitä, miten moni heistä aikoo jatkossakin ottaa lisärokotteita hamaan tulevaisuuteen asti. Siksi tilannetta tai ihmisten aitoja mielipiteitä ei voida ammentaa rokotustilastoista kuten media tekee. Tästä junasta konduktöörin on helppo heittää ulos jos lippu ei ole ajan tasalla. Silloin seuraavalla pysäkillä päätyykin kylmästi lastauslaiturille niiden “rokottamattomien” kanssa. Ihmisen ja varsinkin päättävässä asemassa olevan henkilön pitäisi kyetä kysymään itseltään onko omat päätelmät ja keinot oikeita. Oletteko ihan varmoja, että toimi X on perusteltua tilanteessa vai onko se taas haitallinen asiaan Y nähden? Kyseenalaistaminen on tieteen vahva perusta ja sen kieltäminen johtaa pseudo- tieteeseen ja sama toimii myös päätöksenteossa. Tästä syystä on hyvä suhtautua kriittisesti niihin, jotka tuovat asioista vain hyödyt ilmi eikä niitä haittoja, olivat ne sitten kuinka pieniä tahansa. Jostain syystä kyseenalaistaminen kuitenkin väännetään asian kieltämiseksi mitä se ei ole. Voi kyseenalaistaa rokotteiden hyötyjä, mutta ei se ole synonyymi tieteen kieltämiseen, päinvastoin. Sokea luotto johonkin taas on verrattavissa uskoon. Kaiken tämän keskellä muistetaan puhua tasa-arvosta ja siitä, miten muita ihmisiä pitäisi suvaita eikä syrjiä. Naisilla pitäisi olla oikeus koskemattomuuteen aborttiasioissa, mutta heti perään voidaan todeta, että jokaisen on pakko ottaa rokote. Tarpeeksi epäinhimillinen ryhmä kuten rokottamattomat voidaan ulkoistaa tästä kaikesta, koska toiset ryhmät ovatkin tasa-arvoisempia mitä toiset. “Huonompaa” ryhmää voidaan suitsia ja sanoa julkisesti, että toimet X, Y ja Z on tarkoitettu tekemään juuri rokottamattomien elämästä hankalaa. Tässä kohtaa ei tuota moraalista ongelmaa alkaa puhumaan siitä miten rokottamattomilta pitäisi kieltää tehohoito tai jopa terveydenhuolto. Miten heitä voisi pyytää maksamaan itse omat hoitonsa. En toivo, että tilanne tähän menisi, mutta jos menee, olisi vain kohtuullista vapauttaa nämä henkilöt veronmaksusta siltä osin millä he rahoittavat nytkin terveydenhuoltoa ja palveluita, joihin heille on päivä päivältä vähemmän pääsyä. Olit rokottamaton tai rokotettu niin kysy itseltäsi kuulostaako tämä hyvinvointiyhteiskunnalta ja läntiseltä demokratialta? Rokottamattomuus Mikä ajaa ihmisen ottamaan rokotteen tai jäädä rokottamattomaksi? Kyse on pitkälti riskiarviointien tekemisestä, jossa punnitaan asian hyödyt ja haitat. Tietäkin ylittäessä on hyvä miettiä riskit. Onko mahdollista, että auto ehtiikin ensin vai olenko sitä nopeampi. Sama koronapiikissäkin. Valitettavasti ihmiset eivät enää ota rokotteita varsinaisesti virukselta suojautumisen takia vaan yksinkertaisesti siksi, että rajoitukset eivät koskisi heitä. Kannustus onkin illuusio, joka perustuu ensin oikeuksien pois ottamiseen, jossa palkintona ne saa takaisin. Käytännössä henkilö ei saa varsinaisesti mitään, mutta toisin eli väärin toimimalla ei saa pois otettuja oikeuksiaan takaisin. Tämä haastaa loogista ajattelua enemmän kuin mikään moniin vuosiin. On totta, että rokotteet toimivat tietyssä määrin, tietyissä tilanteissa tietyillä ihmisillä tietyssä kohtaa taudin kuvaa. On perusteltua tilastollisesti kohdentaa rokotteet iäkkäille ja riskiryhmille, koska taudin riskit ovat suuremmat mitä rokotteen riskit. Olisi kuitenkin vaikea kuvitella, että Suomessa jotkut haluaisivat systemaattisesti ja tarkoituksella tehdä pahaa riskiryhmäläisille. On myös monelta osin perusteetonta vaatia näiden ulkopuolella olevia ryhmiä rokottautumaan, varsinkin vasten tahtoa. Elämmekin nyt ajassa missä ei ole vielä varsinaista rokotepakkoa, mutta elämä ilman rokotetta tulee olemaan käytännössä mahdotonta. On yhtä lailla myös totta, että ylipaino altistaa taudin vakaville muodoille, tehohoitoon ja kuolemaan. Kuopion yliopistollisen sairaalan selvityksen mukaan lähes 90 % tehohoidossa olleista oli selvästi ylipainoisia. On reilusti tutkimuksia siitä, miten vaikka vitamiinit ja ylipäätään terveet elämäntavat auttavat koronan kohdalla ja monen tulevaisuuden taudinkin kohdalla sydän ja verisuonisairauksista lähtien. Tautien, joihin vuosittain kuolee tuhansia suomalaisia ilman koronaakin. Jostain syystä jälkimmäisistä toimista ollaan visusti hiljaa, joka on omiaan herättämään kysymyksiä, kuka haluaa meidän parasta oikeasti. Ongelma eivät ole rokottamattomat, ongelma on huono argumentointi, joka johtaa toimimaan toisin mitä käsketään tai nykyisin jopa pakotetaan. Ongelma on objektiivisen tiedon jakamatta jättäminen rokotteen haitoista ja siitä, miten asioita kerrotaan ihmisille kuten edellä kuvasin. Kyse ei myöskään ole varsinaisesti toisen henkilön puolesta huolestumisesta, vaan kyse on helpon syyllisen etsimisestä omaan pahaan oloon tai ongelmiin, joita ei ole kyetty ratkaisemaan muista syistä. Onko siis mikään ihme, että kaiken tämän jälkeen jatkuva pakotus ja tietyn kansanryhmän syyttäminen kaikesta koronan haitoista johtaa juuri siihen, että tilanne ei korjaannu eikä tule muuttumaan. Ymmärrän miten ihmisillä on tärkeää löytää syyllinen, jota syyllistää. Kasvotonta virusta on vaikea tähän rooliin sovittaa. Ongelmaksi tämä tulee silloin kun tietty osa kansasta tuomitaan kylmästi syyllisiksi vallitsevaan tilanteeseen. Koen myös oudoksi sen miten rokottamattomilla on aina se todistustaakka osoittaa miksi ei ole rokotettu tai miksi rokotteet eivät toimisi. Tämä sotii jo itsessään oikeusvaltion perusperiaatetta vastaan missä syyttäjällä on todistustaakka. Rokottamattomat eivät myöskään pidä ketään panttivankeina sen enempää kuin vaikkapa ylipainoiset tai riskiryhmäläiset ylipäätään. Vierastan sitä, että kielikuvilla yritetään luoda ilmapiiriä, jossa toisin toimiva on automaattisesti paha ja jonka kädet ovat veressä. Äärilaita rokottamattomissa sortuu myös tähän samaan mihin äärimaita rokotetuista sortuu. Siksi näen, että olemme oikeastaan näiden äärilaitojen panttivankeja enemmän kuin minkään muiden ryhmien. Kumpikaan laita ei enää halua olla toistensa kanssa tekemisissä tai tiedostaa järkipuhetta vaan mieluummin nähdään asiat binäärisesti, omia agendoja hyödyttäen ja vääntäen. Viimeisen vuoden aikana olen usein kysynyt mielessäni, että mikä ajaa jotkut tuomitsemaan henkilön siitä, miten hän päättää toimia oman ruumiinsa koskemattomuuden kanssa. Mikä ajaa ihmisen leimaamaan tämän itsekkääksi tyhmäksi tai asioista tietämättömäksi? Vielä en ole tavannut epäitsekästä ihmistä, mutta ehkä sinä tekstin lukija olet juuri sellainen. 9/10 tapauksesta toisen tuomitseminen kuitenkin johtaa siihen, että vastaavasti tuomitsija tuomitaan, jolloin tilanne kiristyy entisestään. On täysin selvää, että tarpeeksi voimakkailla pakotuksen keinoilla kriittisimmätkin henkilöt joutuvat taipumaan ja ottamaan rokotteen, mutta muuttaako se henkilön mielipidettä enää siinä kohtaa? Olen aika vakuuttunut siitä, että kyseisen henkilön kanta ei tule siitä muuttumaan. Raja on meillä jokaisella, jonka jälkeen on pakko nöyrtyä eikä päätyä marttyyriksi. Esimerkkinä vaikka se useasti peruttu Green Dayn keikka, joka nyt toteutuisi, mutta vaatii passin tai se vuosia kestänyt joukkue harrastus, jolle tulee stop ilman piikkejä. Jokainen tekee päätöksen, mutta näen se valitettavana, jos henkilön päätöksen taustalla on taudista riippumaton syy eli jokin ulkopuolinen luotu pakko. Asioiden summaaminen Tilanne on siis ongelmallinen. Yksinkertaisia ratkaisuja ei ole, mutta sekään tilanne ei oikeuta totaalisiin pakkoihin, joiden mittasuhteet ja vaikutukset eivät ole linjassa todellisuuden kanssa. Kysehän ei enää ole koronasta viruspandemiana eikä siten myöskään rokotteista. Kyse on enemmän yksinkertaisesti siitä mikä rooli valtiolla on ja minkä laskemme hyvinvointiyhteiskunnaksi ja mitä siltä odotamme tai sallimme. Olemme nyt nähneet miten valtio voi sulkea eri osia maasta nopeillakin päätöksillä ja kääntää kansalaisia toisiaan vastaan valvomaan jokaista liikettä. Tiedämme nyt myös miten iso osa ihmisistä ovat valmiita antamaan perusoikeuksiaan pois tarpeen vaatiessa siihen pisteeseen asti, että liikkumista seurataan applikaatioilla ja yksilön yhteiskunnassa toimimista rajoitetaan väliaikaisella sertifikaatilla. Tämän luvan eli passin aktiivisena pitäminen vaatii väliaikaisen myyntiluvan omaavan rokotteen jatkuvaa ottamista, kirjoitushetkellä määrittelemättömään tulevaisuuteen asti. On myös selvää, miten Ihmiset ovat valmiita kääntymään toisiaan vastaan jopa niissä mittasuhteissa, että ystävyys -ja parisuhteetkin voivat hajota eriävien rokote kantojen takia. Työpaikatkin ovat vaarassa jos ei rokottaudu. Kaikki edellä mainittu siis pandemian takia, josta tartunnan saaneista 98,6 % globaalisti selviää tämän tekstin kirjoitushetken tilastojen mukaan. Palaan jo tekstissä aiemmin mainittuun riskiarvioon. Aivan kuten yksilön pitäisi tehdä riskiarvio oman ja muiden terveysriskin suhteessa rokotteisiin, sama pitäisi tehdä yhteiskunnan toimien kanssa verrattuna uhan vaarallisuuteen. Asiaa voi katsoa tilastojen kautta, mutta yksilönä katson sitä myös oman subjektiivisen linssin läpi. Koenko keinojen olevan linjassa uhan kanssa, koenko perusteltavana sen rahamäärän käytön, työpaikkojen menetysten, yksilöiden kuormituksen, joka on uhasta aiheutunut. Tämä kaikki suurelta osin peilaa henkilön omaa arvomaailmaa, nykyistä terveydentilaa ja sosiaalista luokkaa. Itse arvotan yksilön vapauden ja perusoikeudet sananvapaudesta kehon koskemattomuuteen asti todella korkealle tässä listassa. Näen myös talouden ja työpaikkojen säilyttämisen tärkeänä ihmisten henkisen jaksamisen ja tulevaisuuden kestävyyden kannalta. Tiedostan uhan vaarallisuuden, varsinkin riskiryhmäläisten kohdalla, mutta koen nykyiset keinot ja yleisen ilmapiirin yliampuvina, joissa ei enää kyetä tiedostamaan uhkaa objektiivisin keinoin vaan tilan on ottanut pelko ja tietynlainen paniikki. Olisin valmis jatkamaan maltillisia keinoja pitää uhka hallittavalla tasolla, johon kuuluu hyvä käsihygienia, maskien pitäminen ja hetkelliset, paikallisesti kohdennetut toimet tarpeen vaatiessa. Tämä ei valitettavasti hyödytä kaikkia osapuolia, joten se ei voi enää toimia. En ole valmis pakotuksiin, oikeuksien edes hetkellisiin poistamisiin tässä mitassa mitä nyt, koska ne eivät olisi enää mielestäni linjassa nykyisen uhan kanssa. Siksi on vaikea olla samaa mieltä tästä tilanteesta valtaosan kanssa ja siksi monet itseni kaltaiset vain hiljenevät leuka rinnassa. Pandemia on osoittanut, että meidän jokaisen oikeudet ovat valinnaisia ja ehdollisia, jotka voidaan poistaa terveysuhan takia. Kysymys kuuluukin, että miten määrittelemme tämän terveysuhan eli koska jokin on tarpeeksi suuri uhka ja koska ei. Onko jatkossa astetta rajumpi influenssa oikeutus yhtä mittaville toimille, koska sen kuolleisuus voisi yltää samalle tasolle? Tämä laittaa meidän jokaisen oikeudet uuteen valoon, koska ne eivät ole enää pultattuja peruskallioon vaan ne ovat naulattu johonkin paljon heikompaan. Oikeastaan pandemia osoitti sen, että oikeudet ovat loppujen lopuksi vain sopimuksia, joita voidaan taivuttaa, oli kyse sitten ihmisoikeuksista, Suomen perustuslakiin tai EU:n säännöksiin kirjatuista pykälistä jne. Lakeja voidaan ilmeisesti myös sorvata antamaan valtaa yksityisille lääkeyhtiöille heidän tuotteidensa pakkokäyttöä koskien, jolloin valtio tulee riippuvaiseksi näistä ulkopuolisista tahoista. Kyse on mielestäni todella vakavasta kysymyksestä, jonka pitäisi olla kaikkien mielessä nyt ja tulevaisuudessa itsemme ja allekirjoittaneen hypoteettisia, tulevaisuuden lapsienkin takia. Hämmästyttävintä pandemian aikana oli kanssaihmisten käyttäytyminen ja miten valtiovalta heijasteli sitä. Näin jälkikäteen on helppo nähdä miten ensin maskit koettiin oljenkorreksi pelastua. Niistä tuli henkinen turva, vaikka ihmiset käyttivätkin niitä väärin. Sen jälkeen nopeasti lanseerattu Koronavilkku koettiin pelastukseksi, koska ihmiset olettivat pystyvänsä slalom laskettelemaan tautisten ohi yhteiskunnassa. Tämän jälkeen rokotteet koettiin pelastukseksi, josta seurasi passi millä valvoa ja rajata ihmisiä. Valitettavasti kumpikaan niistä ei numeroiden valossa ollut se pelastus, jolla tämä tauti “voitetaan”. Mitä tulevaisuus mahtaa vielä tuoda tullessaan? Ihmiset ovat tietenkin lähtökohtaisesti optimisteja, jotka toivovat tulevaisuudelta hyvää ja ovat valmiita tarttumaan kaikkeen mikä siihen johtaisi. Edellä mainituilla toimilla valitettavasti on päästy vain lähemmäs valvontayhteiskuntaa ja koneistoja, jotka on viritetty pelottavalla tavalla tulevaisuutta ajatellen. Tulevaisuus Minua ei pelota enää pandemia viruksen takia, koska tiedämme siitä nyt enemmän mitä tekstin alussa kuvattuna hetkenä, jolloin se oli täysin uusi virus. Se ei ole pelottanut oikeastaan enää reiluun vuoteen ja siksi olen pystynyt katsomaan asioita järjellä, rationaalisesti. Kunnioitan tietenkin virusta edelleen aivan kuten luontoa ylipäätään ja pyrin parhaani mukaan välttämään turhaa liikkumista, kontakteja ja riskiryhmiä. Omalla kohdalla se on toiminut ja kansallisella tasolla se toimi myös ennen rokotepasseja. Odotan silti pelolla tulevia pandemioita, koska tiedän nyt mihin ihmiset ympärilläni ovat valmiita. Kasvoin parikymmentä vuotta yhteiskunnan, jossa omat mielipiteet olivat sallittuja ja niihin jopa kannustettiin. Nyt näyttää siltä, että kahdessa vuodessa tämä kaikki on muuttunut perustavanlaatuisella tavalla tai ainakin nyt näen jotain mitä en ennen ollut hahmottanut. Kuka minä olen? Oleellista ei ole tietää kuka minä olen, koska tekstin tarkoitus on vain auttaa ihmisiä näkemään eri kulmia vallitsevasta tilanteesta. En ole rokotevastainen ja minulta löytyy perusrokotusten lisäksi jopa aiempi sikainfluenssa piikki. Olen yksityisyrittäjä, joka etänä työskennellessä pystyy välttämään kontakteja ja levittämästä virusta. En käytä päihteitä, en liiku yöelämässä, en omaa perussairauksia, olen hyvässä kunnossa oleva 30 +-1-vuotias. Edellä mainituista syistä en ole rokottautunut ja tämä ratkaisu on pitkän mietinnän tulos. Kanta voi muuttua, jos sille ilmenee aihetta tulevaisuudessa. Kaikki tämä heijastaa luonnollisesti näkökantaani aivan kuten jokaisen ihmisen kohdalla. Se voi tuntua itsekkäältä jonkun mielestä, järkevältä taas toisen, mutta tekstin tarkoitus ei ole kirjoittajan moralisointi vaan ajatusten herättäminen. Nykyinen ilmapiiri myös pakottaa valitsemaan anonymiteetin suojan julkisen sijasta. Se myös suojaa minua mahdolliselta turhalta huomiolta, jota en tällä tekstillä tavoittele. Voit kutsua minua tässä asiayhteydessä, vaikka kirjainyhdistelmällä K.K, mutta tiedä se, että en edusta mitään poliittista järjestöä, kantaa tai tahoa. En myöskään ole edellä kirjoitettujen aiheiden asiantuntija, joten tekstiä ei kannata referoida myöskään tiedejulkaisuna. En mainitse kenenkään nimiä, koska tarkoitukseni ei ole maalittaa ketään. Vältän mainitsemasta tarkkoja lukuja, koska tilanne elää edelleen ja se tekisi tekstistä nopeasti vanhentunutta sen osalta. Edellä ollut teksti heijastaa omaa näkemystä kirjoitushetkellä, joulukuussa vuonna 2021. Tee tekstillä mitä parhaaksi näet. Tarkista faktat, ota selvää, haasta omaa ajatteluasi tai kirjoita vastine. Kuittaa kaikki disinformaatioksi tai voit jakaa tekstiä vapaasti, mutta siinä kohtaa otat myös vastuun sen seurauksista.
Enter the password to open this PDF file:
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-